sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Leena Lehtolainen: Minne tytöt kadonneet


Maria Kallio on muuttunut ehkä vähän inhimillisemmäksi vuosien saatossa. Minne tytöt kadonneet –romaanissa hän oli jo vallan uskottava, ei enää niin äärettömän yli-ihminen. Tykkäsin tästä enemmän kuin monesta muusta aikaisemmasta Lehtolaisesta. Mutta se täytyy sanoa, että en oikein tykkää maahanmuuttaja- aiheesta. Ensinnäkin näiden muslimityttöjen (ja tietysti miestenkin) nimet ovat niin vaikeita, että en muista kuka on kukin. Kaikissa nimissä esiintyy liikaa A-kirjainta. Aysha, Ayda, Alif, Jussuf, Ali, A sitä ja A tätä. Ja sitten kun he ovat vielä huiveineen samannäköisiä, niin jotenkin tämä maailma on liian vaikea valloitettavaksi minulle =). Jonkun muun kirjoittamana en olisi ehkä ihastunut tähän aiheeseen, mutta Lehtolainen on pro, ja aihe kuin aihe on hänen kirjoittamanaan hyvä.
Maria Kallio ryhmineen alkaa tutkia muslimi-tyttöjen katoamisia. Perheiden haastattelemisessa on omat vaikeutensa kulttuuri- ja kielieroineen. Ja sitten on vielä ennakkoluulot. Kohta löytyy uusi tyttö kuristettuna omalla huivillaan. Kyllä siinä monta kiemuraa pitää käydä läpi, ennen kuin pakki selviää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti