lauantai 31. maaliskuuta 2012

Maria Jotuni; Huojuva talo


Muistan joskus nuorena, taisin olla ihan lapsi, katsoneeni Huojuvaa taloa telkkarista äitini kanssa. Se oli todella todella rankkaa ja mahdottoman hyvä sarja(?).  Sen verran olin onnistunut unohtamaan, etten muistanut ollenkaan, miten tässä lopussa käy. Elokuvan/sarjan mukaan olisin arvannut lopun ihan toisenlaiseksi.
Tämä tarina perheväkivallasta tuo ilmi hyvin sen, miten alistetussa asemassa on nainen voinut olla entisaikoina. Kun ei ole ammattia, koulutusta eikä mitään mahdollisuutta tulla toimeen yksin, ilman elättäjää, niin on ”pakko” alistua tuollaiseen perhehelvettiin. Hyi. No. Tämä ajatus johtaa toiseen: miten ja miksi on mahdollista, että nykyäänkin moni alistuu tuollaiseen (ja pahempaan) perhehelvettiin, vaikka asema ei edes olisi noin surkea! Tulen näistä tarinoista niin vihaiseksi, että en meinaa voida kestää olla omissa nahoissani. Jos pahoinpidelty nainen antaisikin itseään hakata, niin hän on edes lapsilleen velkaa sen, ettei niiden tarvitse sitä nähdä tai elää ilmapiirissä, jossa sitä tapahtuu. Se on rikos lapsia, rikos ihmisyyttä kohtaan. Nämä tarinat nostavat minussa sellaisen vihan, että oksat pois!
Huojuvan talon kieli oli tietenkin vanhahtavaa, mutta ei paljon kärsinyttä. Aihe aina, ikuisesti, ajankohtainen. Olisihan tämän tarinan saanut kerrottua toki 300 sivussakin nykyisen 600 sivun sijaan.

3 kommenttia:

  1. Muuten siihen aikaan, mitä tuossa kuvataan, oli aivan erityinen vaikenemisen kulttuuri. "Likapyykki pestään kotona." Naiset häpesivät, jos olivat epäonnistuneet avioliitossaan. Kertomuksenakin ihan jännittävä ja tiivistunnelmainen, paljon ajatuksia herättävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsompi, osuit naulan kantaan. Varmaan se häpeä siellä on suurimpana syynä, miksei tuollaisesta liitosta pysty lähtemään. Mutta osittain tulee mieleen, että onkohan tuolloin entisaikoina ollut osasyynä sekin, että nainen tosiaan saattoi kuvitella, että asioiden kuuluukin olla noin. Ja että aviomies saa kurittaa ruumiillisesti vaimoa. Yäk. No ei tässä sentään, sankaritar Lea ei varmaan kuvitellut asioiden kuuluvan olla näin, hän oli ikuinen parantaja ja auttaja. Tiesi miehensä olevan kiukkuinen mielipuoli-pahoinpitelijä, mutta halusi vain ymmärtää ja auttaa ja helpottaa tämän pahaa oloa. Huoh. Siis tyhmä nainen, kerta kaikkiaan.

      Poista