Elly Griffiths; Lukittu huone

 

Niin kodikas ja lempeä Ruth Galloway -sarja jatkuu. Ruthilla on uusi naapuri, jolla on selvästi jotain salaisuuksia. Ihan hyvä osa tämä sarjan 14. kirja, mutta nyt tuli vähän liikaa koronaa. Näitä on muutamia kirjoja, joissa eletään covid-vuosissa ja onhan ne vähän raskaita. Eristykset ja suojautumiset, vierailukiellot vanhusten luona, maskit ja kotona pysyminen. Niin kuin siitä hihhuloinnista ei olisi saanut tarpeeksi jo oikeassa elämässä.

Eeva Louko; Käärmeiden maa

 

Tämä oli jäänyt välistä kolmiosaisesta sarjasta, enkä ollut edes huomannut sitä. Toimittaja Ronja Vaara saa tietää Lauttasaaressa löytyneestä naisen ruumiista ja ottaa yhteyttä tutkintaa johtavaan poliisiin Anton Koivuun. Koivu on hänelle tuttu jo aikaisemman kirjan rikostapauksesta, joka koski Ronja omaa isää. Tuttavukset vaihtavat tietoja ja yrittävät kumpikin tahollaan hyötyä niin työssä kuin siviilielämässä tällaisesta tietojen vaihdosta. Jonkin verran päähenkilöiden siviilielämää ja sitten vähän enemmän rikostutkintaa. Mukava perusdekkari tämä.

Helmet-haasteessa: 11. Kirjan kannessa tai nimessä on yksi neljästä elementistä (ilma, vesi, maa tai tuli) 

Paulow, Manner, Yliluoma, Somppi, Tähtinen; Brysselin Esso

 Novellikokoelma rikoskertomuksista. Viisi kirjailijaa, kymmenen tarinaa. Kevyt välipala, hauskoja pikku-kertomuksia. Meni alas minullekin, joka en tykkää novelleista.

Helmet-haaste: 15. Kirja, jolla on vähintään kolme tekijää 

Richard Osman; Mies joka kuoli kahdesti

 Huikean hauska jatko-osa Torstain murhakerho-sarjaan. Ensimmäinen osa oli vasta kalpea aavistus tästä. Nyt henkilöt ja kirjailijan maneerit ovat tulleet tutuiksi. Voi mikä huumori tämän kirjan sivuihin mahtuukaan! 

Vanha tuttu ottaa yhteyttä Elizabethiin. Ja jo alkaa vanhusten seurassa olla vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Varastettuja timantteja, mafiaa, rikollispomoja, vakoilujärjestöjä. Elizabeth, Joyce, Ibrahim ja Ron pistävät parastaan ja pitävät myös yllä suhteita poliisiin. Toivon tästä sarjasta pitkää. Ainakin jos laatu pysyy tämän kirjan tasoisena.

Ritva Sarkola; Haamukirjailijan kuolema

 Haamukirjailijan kuolema oli minulle hyvin vaikea ja hidas luettava. En tykännyt  kirjasta, vaan pidin tätä sekavana, mitäänsanomattomana ja turhana. Harmi. Kirjassa tapahtuu nimensä mukaan haamukirjailijan kuolema. Uhrin ympärillä olevia ihmisiä seurataan ja heidän mukanaan eletään arjessa, samalla poliisi yrittää selvittää kuolemantapausta. Kaikki kirjan hahmot olivat vastenmielisiä ja epäaitoja. Kirjalla on varmaan jotain tekemistä Sarkolan oman haamukirjailija-syytöksen ja sotkun kanssa. Kirja on ollut ehkä kirjoittajalle itselleen tärkeä, lukijalle ei niinkään.

Unni Lindell; Unenvartija

 Tässä kirjassa oli jotain tuttua. Aivan kuin olisin joskus lainannut kirjan kirjastosta ja sitten joutunut palauttamaan sen lukematta. Kansikuva oli tuttu, mutta kirjan tarina ei. Tai sitten vain olin unohtanut sen. Päähenkilö on rikospoliisi Cato Isaksen ja tämä on sarjansa toinen kirja. Hyvin kyllä pystyin tarttumaan juoneen, vaikka en ollut lukenut ensimmäistä. Tässä osassa Isaksen on muuttanut takaisin vaimonsa luokse oltuaan jonkin aikaa suhteessa toisen naisen kanssa. Mielenkiintoinen asetelma. Pariskunnan lapset ovat aiheestakin hämillään ja syyttävät isäänsä. 

Cato Isaksenin tutkittavana on satama-altaasta löytyneen nuoren naisen murha. Samalta alueelta katoaa pian viisivuotias lapsi, eikä aikaa ole hukattavaksi. Ei ole varmaa, liittyvätkö rikostapaukset yhteen.

Helmet-haasteessa kohtaan: 47.-48. Kaksi kirjaa, jotka on kääntänyt sama kääntäjä 
Päivi Kivelä on kääntänyt paljon norjankielistä kirjallisuutta. Tämän lisäksi mm. Jorn Lier Horstin sarjan Wistingistä

Hjorth Michael & Hans Rosenfeldt; Syyllisyyden taakka

 Syyllisyyden taakka on jo kahdeksas osa kriminaalipsykologi Sebastian Bergmanista. Tähän romaaniin mennessä Bergman on päässyt jo yli pahimmasta seksiaddiktiostaan, joskaan ei ehkä vielä täysin selville vesille,  ja mielestäni se onkin kirjan kehityskaaren kannalta hyvä. Seksiaddiktoitunut päähenkilö on jotenkin vähän rasittava. Kun se ei jää edes ainoaksi vastenmieliseksi piirteeksi päähenkilössä.

Mutta siis. Nyt oli jännittävä kirja! Yksi tiimin jäsen on tuomittu sarjamurhaajana, tätä juonta seurattiin jo useita kirjoja taakse päin. Tilanne kuormittaa henkirikosyksikköä, jolla ei ole nyt tarpeeksi työvoimaa, kun sikatilalta löytyy ruumis ja tutkinta pitäisi kohdistaa sinne.

Sebastian Bergmanin omassa elämässä tapahtuu oikea kunnon myllerrys, joka liittyy hänen tsunamissa kuolleeseen tyttäreensä. Tätäkin juonta on seurattu kirjasarjassa jo alusta asti.

Kyllä, ihan sarjansa parasta antia nyt.

Shari Lapena; Viimeinen perheillallinen

 Herkullinen murhatarina perheestä, jossa pääsiäisillallisen jälkeen tapahtuu veriteko. New Yorkin kermaan kuuluva pariskunta murhataan. Tarinaa seurataan kolmen aikuisen lapsen, näiden puolisoiden, taloudenhoitajan ja muutaman muun sukulaisen voimin. Lukijalle paljastetaan asioita pikkuhiljaa ja lopulta oikea murhaaja tulee (toivottavasti) yllätyksenä. 

Jaana Lehtiö; Uutta auringon alla

 Juho Muhosen tutkimukset jatkuu. Uutta auringon alla on sarjan toinen dekkari, joka sijoittuu Porvooseen ja tällä kertaa Porvoossa toimivan uskonnollisen lahkon Valtakunnan toimintaan. Lahkon tiloissa on tapettu nainen. Ruumis löytyy talikolla lävistettynä. Poliisin apuna, tai ehkä vähän kiusanakin, häärii jälleen Hilkka Alitupa. Miten tuo rouvashenkilö onnistuukin työntämään nenänsä lähes joka paikkaan.

Helmet-haasteessa kohtaan: 17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo 

Jenni Kokander; Yksi miljoonasta

 Hyvin mielenkiintoinen ja erikoinen romaani. Kivasti kirjoitettu, mutta myös jotenkin etäisesti. Osa henkilöistä tuntuu hyvin kylmiltä. Tulee mieleen  aika miehekäs kirjoitusote. Sellainen ulkopuolinen tarkkailija, ei kuvaileva vaan toteava tyyli kertoa tapahtumia. Orvokki, lentoemäntä, löytyy talon pyöräkellarista surmattuna. Samassa talossa asuva koulupoika katoaa. Tähän kaikkeen selitystä etsii tietenkin poliisi, mutta myös kriminaalipsykologi Kaisa Halla. Hallan ja poliisin välillä on myös omia ongelmia, näistä oli hirveän vaikea pysyä kärryillä. Mutta pidin kirjasta ja voisin lukea lisää Kokanderia.